persoonallisuus psykologia uudesta perspektiivistä

Ymmärrä persoonallisuus uudesta perspektiivistä

Pidin taannoin Mythbusting personality -videosarjan, jossa porauduin siihen, mistä persoonallisuudessa oikeastaan on kyse. Tiivistän tässä artikkelissa olennaisimmat kolme oivallusta, jotka varsinkin valmentajien ja henkilöstön kehittämisen ammattilaisten olisi hyvä tiedostaa soveltaessaan persoonallisuuspsykologiaan pohjautuvia menetelmiä omassa työssään.

Oivallus #1

ITSETUNTEMUKSEN KEHITTÄMISESSÄ
YKSI KOKO EI SOVI KAIKILLE

Persoonallisuustestejä ja -typologioita tarjotaan yleensä kaikille sopivina työkaluina itsetuntemuksen kehittämiseen. Ne ovat helposti ymmärrettäviä ja pyrkivät olemaan kaikkia voimauttavia. Mielestäni ei kuitenkaan ole yhtä työkalua, joka palvelisi kaikenlaisten ihmisten kehitystä. 

Itsereflektointikyky on kuin lihas, jota ihminen voi kehittää. Sen vuoksi lähtökohdat, joista ihmiset tulevat valmennuksiin ovat erilaisia. Joidenkin ihmisten ”kuntotaso” on treenin puutteen vuoksi heikohko; toisaalta joidenkin kuntotaso on jo valmiiksi erinomainen. Voit lukea tarkemman kuvauksen itsetuntemuksen kehitysvaiheista tästä blogiartikkelistani.

Mielestäni persoonallisuuspsykologiat tukevat kehnosti ihmisiä, joiden itsetuntemus on jo valmiiksi hyvällä tasolla. Typologiat rohkaisevat ihmistä omaksumaan ulkoa annetun selkeän identiteetin, jonka muokkaamisen vaihtoehdot rajoittuvat valintaan A:n ja B:n välillä. Ne eivät ohjaa ihmistä käsittelemään sisäisiä ristiriitojaan, ja sitä kautta kasvamaan aitoon itseohjautuvuuteen. Itsetuntemustaan pidemmälle kehittyneiden ihmisten näkökulmasta tällainen valmennus pysyttelee “pintatasolla” tarjoten korkeintaan uuden mallin muiden rinnalle, muttei mitään uutta näkökulmaa, joka syventäisi tai haastaisi heidän ymmärrystään omasta psykologisesta dynamiikasta.

Valmentajien tulisi tiedostaa, että ihmisten itsetuntemuksessa on lähtökohtaisia eroja.  Ideaalitilanteessa nämä jopa selvitettäisiin (esimerkiksi Kehityksen ulottuvuudet -analyysilla) etukäteen, jotta valmennuksen sisältö ja tavoitteet voidaan räätälöidä kohderyhmälle. Tällaisten valmennuskokonaisuuksien kehittäminen on ainakin omissa tulevaisuuden suunnitelmissani.

Oivallus #2

PERSOONALLISUUS ON AUTOPILOTTISI

Työelämän valmennuksissa persoonallisuuspsykologian markkinaosuus on niin vahva, että saatamme unohtaa sen tarjoavan vain yhden ikkunan ja näkökulman ihmiseen. Sen sijaan, että uteliaasti ihmettelisimme ihmismielen kompleksisuutta, määrittämme ja normitamme sitä staattisella tavalla. Ihminen ei ole esine, jolla on persoonallisuuspiirteiksi kutsuttuja ominaisuuksia.

Helsingin Yliopiston psykometrian opettaja Jari Lipsasen mukaan persoonallisuuspiirteillä viitataan ihmisen alttiuteen käyttäytyä tietyllä tapaa. Kyse on siis siitä, mihin suuntaan mielemme autopilotti ohjaisi meitä, kun emme tietoisesti ole ohjaamassa toimintaamme.  Persoonallisuus kuvaa käyttäytymistä, joka on meille luontaista ja helppoa – eli mukavuusaluettamme.

Toinen tapa ilmaista tämä asia on, että persoonallisuus on lopputulema (“outcome variable”) sen sijaan, että se olisi selittävä muuttuja (“explanatory variable”). Siinä on kyse sopeutumisreaktioista, jotka olemme omaksuneet elämämme varrella.

Ongelma on, että aikoinaan kohtaamiimme haasteisiin ratkaisun tarjonneista sopeutumisreaktioista tulee autopilotteja, jotka eivät välttämättä ole sopivia enää niihin tilanteisiin, joita tänä päivänä kohtaamme. Mitä kompleksisempia, muuttuvampia ja uudenlaisempia tilanteita kohtaamme, sitä enemmän meidän täytyy oppia kyseenalaistamaan ja astumaan ulos siitä, minkä ymmärrämme persoonallisuutenamme.

Monet ihmiset kokevat vaikeaksi valita missä he ovat persoonallisuuspiirteiden skaalalla. Olenko Extrovertti, Ambviertti vai Introvertti? Tällöin on hyvä kysyä, onko tällainen lokerointi välttämätöntä, ja mitä se oikeastaan edistää? Hyvin itseään tunteva ihminenhän pystyy kytkeytymään itsessään useisiin eri puoliin tilannetajunsa ohjaamana. Meidän ei tule redusoida identiteettiämme siihen, mihin suuntaan kallellaan olevia automaatioita ympäristö on meihin iskostanut. Meistä on moneksi. Valmennuksen ja psykologisten työkalujen tulee kutsua ihmisessä esiin uusia ja erilaisia puolia – ei maalata niistä kuvaa toisiaan poissulkevina.

Oivallus #3

TYÖ HAASTAA MEITÄ ULOS PERSOONALLISUUSTYYPISTÄMME

Persoonallisuuspsykologisia menetelmiä käytetään usein, jotta ymmärrettäisiin, minkälaiset työtehtävät ovat kullekin henkilölle luontaisia ja sisäisesti motivoivia. Ottaen huomioon esittämäni oivalluksen #2 (”persoonallisuus on autopilottisi”), tällainen “matchaus” on mahdollista vain siinä määrin kuin henkilö voi työssään laittaa “aivot narikkaan”. Persoonallisuuspsykologia maalaa kuvan ystävällisestä maailmasta, jossa jokainen ihminen voi löytää omat vahvuutensa ja paikkansa tyytyväisenä rattaana byrokratian koneistossa. Siksi sille löytyi kysyntää 1900-luvun työelämässä. 

Maailma on kuitenkin muuttunut. Aivot narikkaan työtä on vähemmän tarjolla.

Kun puhumme kasvusta ja kehityksestä, mielestäni tarkasteltava yksikkö ei ole ihminen vaan ihminen + hänen kontekstinsa. Keskeistä on se, miten nämä kaksi ovat linjassa. Onko henkilön persoonallisuuden rajaama mukavuusalue laajempi vai pienempi kuin hänen kohtaamansa haasteet tai häneen kohdistuvat odotukset? Persoonallisuuspiirteet kuvaavat tapaa, jolla ihminen on kyvytön adaptoitua ympäristöönsä ja kohdata sen kompleksisuutta. Ne eivät kerro mitään mukavuusalueemme koosta tai siitä, mikä saa meidät pysymään sen sisällä.

Me kasvamme ihmisinä, kun jokin asia ympäristössä haastaa meitä, ja sen seurauksena me astumme ulos siitä, mikä on meille luontaista. Ihmisillä on taipumus kasvaa ulos persoonallisuuspiirteistään. Tai ainakin se olisi toivottavaa nykypäivän työelämässä.

Olen itse perehtynyt syvällisesti aikuisiän kehityspsykologiseen tutkimusperinteeseen, jonka uskon täydentävän hyvin persoonallisuuspsykologista näkökulmaa. Kehityspsykologiassa ollaan oltu kiinnostuneita ymmärtämään eroja aikuisten ihmisten tavoissa pähkäillä ja suhtautua heidän kohtaamiinsa kompleksisiin haasteisiin. On huomattu, että mukavuusaluettamme ja käyttäytymisrepertuaariamme on mahdollista laajentaa. Siinä missä persoonallisuuspiirteet kuvaavat eroja ihmisten luontaisissa taipumuksissa, kun heidän aivonsa ovat “energiasäästö moodissa”, kehitystasot kuvaavat ihmisten eroja heidän aivojensa ollessa “energiantuhlaus moodissa”. Kumpaa näistä moodeista sinun valmennettavasi tarvitsee menestyäkseen ja saavuttaakseen tavoitteensa? Vastauksesi vaikuttaa siihen, millaisia psykologisia arviointityökaluja ja viitekehyksiä sinun kannattaa käyttää valmennuksessasi.

Yhteenveto

Miten sinä sovellat työkalujasi ja mallejasi?

Mielestäni erityisesti valmennuksen ja henkilöstön kehittämisen ammattilaisten tulisi pohtia millä tapaa heidän käyttämänsä työkalut ja mallit edistävät ihmisten kasvua. Milloin ja millä tapaa persoonallisuustyypittely on oikeasti edistänyt transformaatiota ja positiivista kehitystä ihmisissä, joita olet valmentanut? Onko niiden ansiosta syntynyt aitoa nähdyksi tulemisen kokemusta?

Maailmassa ei ole pulaa malleista, jotka kertovat millaisia meidän pitäisi olla, jotta olisimme hyviä ihmisiä tai johtajia. Näiden pohjalta on luotu monenlaisia diagnostisia työkaluja, jotka auttavat meitä tunnistamaan itsessämme kehityskohteita ja vahvuuksia. Työelämässä vallitseva diagnostisen itsensä kehittämisen paradigma ohjaa meitä laatimaan kehityssuunnitelmia ja sitoumuksia siitä, että tekisimme enemmän mallin kertomia asioita. Mutta kuinka usein me oikeasti niissä tärkeissä tilanteissa muistamme käyttäytyä fiksummalla tavalla? Kuinka kauan kestää, että alkuinnostuksemme laantuu ja asia pääsee unohtumaan? Ovatko nämä mallit vain yksi uusi ulkoinen odotus ja normi lisää, johon meidän ”pitäisi” mukautua?

Haluan lopuksi mainita, että mikään malli tai työkalu itsessään ei ole välttämättä hyvä tai huono. Tärkeämpää on se, miten niitä sovelletaan. Oli työkalu mikä hyvänsä, en usko vahvasti se edellä tapahtuva valmennusote synnyttää kovin usein kestäviä tuloksia ja transformaatiota ihmisissä. Työkalut eivät saa olla valmennuksessa itseisarvo tai pääpointti. Niiden tarkoitus on rohkaista ja tarjota lähtökohtia uudenlaiseen sisäiseen tai ulkoiseen dialogiin.

Millainen suhde sinulla on käyttämiisi malleihin ja työkaluihin?

Ilmainen webinaari

Kuinka synnytät läpimurtoja coachina?

ti 24.11.2020 klo 10:00  |  ke 25.11.2020 klo 18:00

Esittelen webinaarissa 4 periaatetta, joita sovellan itse valmennuksissani, ja jotka voivat naksauttavat myös sinun tapasi toimia coachina uuteen asentoon.

Anssi Balk

Metataito Klinikka Oy

Tilaa uutiskirje

Puhutteliko tämä teksti puhutteli sinua? Jos kyllä niin saammeko lähettää ajatuksiamme jatkossa sähköpostiisi? 

Jaa tämä artikkeli

Share on facebook
Share on google
Share on twitter
Share on linkedin
Share on email

Tilaa uutiskirje

Tilaamalla uutiskirjeen saat ajantasaista tietoa kehityksen ulottuvuudet analyysista ja muista kehityspsykologiaa sivuavista teemoista.